Ravintola Keitele pärskii myötätuulessa

Päätimme valokuvaaja Harri Wickstradin kanssa käydä yksvuotislounaalla ravintola Keiteleessä ja samalla kyselimme vuosipäivää viettäviltä Keiteleen lounasravintolan omistajilta urheilutermein miltä se nyt tuntuu. Jussi (Juha) Willman ja Esa Sääskilahti vastailivat mielellään, koska heistä tuntuu edelleenkin samalta kuin vuosi sitten. Vieläkin on hyvä meininki. Paikka on historiansa vuoksi tunnelmallinen ja asiakkaat, joita käy Jyväskylästä saakka ovat olleet toistaiseksi meidän palveluihin tyytyväisiä. 

Valokuvaajan ja allekirjoittaneen mielestäni jo se että pöytäliinat ovat kankaasta päärmätty ja kukat pöydillä rauhoittaa mielen. Ja kun ei ole kiireen tunnetta, muuta kun nälän vuoksi, mahdollistaa se ruokailun lomassa jutskailunkin (juoruilun). 

Esa ei viihtynyt valokuvissa vaan teki mieluummin töitä. Jussi hoiti sen puolen ja enimmäkseen myös yrityksen äänenä toimimisen. Osallistuu kuitenkin täysillä soppahommiinkin. Töitä molemmat tekevät 12 tuntia päivässä, koska sen se vaatii jos meinaa kilpailussa pärjätä. Toteavat molemmat homman olevan reippaasti kuitenkin nautinnon puolella. Johtunee siitäkin että alalle on kasvettu. Sitä painetaan kun on kerran lähetty. Palveluammattina ravintoloitsija on sellainen että siinä yleensä pysytään. 

Witi-ravintola Espanjan Fuengirolassa herätti julkisuudessakin paljon myönteistä huomiota. Jussin mukaan niissä olosuhteissa oli mukava järjestellä oheistoimintaa, mahotonta ja mahollista, koska suomalainen on aika tavalla rennompi lämpimässä säässä. Lantio liikkuu ja laulu raikaa. Kyllähän se jää sulaa täälläkin, hymyyn vastataan hymyllä, mutta aito riehakkuus on harvinaisempaa.

Toistakymmentä vuotta kovaa työtä Espajassa ja sitten tuli halu olla vaan, kunnes heräsi uusi halu touhuta, koska aika ei kulunut. Suuntana oli kotimaa, ensin Toivakka ja sen jälkeen Suolahden Keitele. Nyt ollaan tässä, asutaan Äänekosken Keihästiellä ja viihdytään. 

Vaikka Keitele on historialtaan tanssiravintola tanssit eivät enää valitettavasti vedä, se on kokeiltu, kertoo Jussi. Aika on siltä osin muuttunut. Yksityis tilauksia on ollut sopivasti, enimmäkseen on kyetty toiveisiin vastaamaan jos on kysytty. Esimerkiksi syntymäpäivien ja häiden järjestely siis onnistuu. Seuraavaksi on vuorossa Monotanssit Suomen mestaruushiihtojen kunniaksi perjantaina 29.3. Samana viikonloppuna tarjolla on myös hiihtolounasta lauantaina ja sunnuntaina. 

Vuoden mittaan hyviksi tapahtumiksi on koettu vappubrunssi ja äitienpävälounas ja ne pysyvät ohjelmassa tänäkin vuonna. Karaokekin kummitelee Jussin takaraivossa, katsotaan nyt, mietitään ja lisäillään ynnä muuta jos ihmisistä sille tuntuu ja jos jaksetaan. 

Kaiken a ja o on kuitenkin ruoka, koska ruokaravintolasta on kysymys. 

Asiakkaina toteamme yks, kantaan että jo vain on hyvvää, eikä laatu heittele. Jussin mielestä se on itsestään selvyys että pyritään aina korkeaan laatuun niin raaka-aineissa kuin ruoan laitossakin. 

Loputtomiin hinnalla kilpaileminen pelkästää ei toimi, on oltava sitä muutakin. Ja ennenkaikkea on pärjättävä. Vaikka kuinka tiskin takana naurattaa, niin ommaankin pussiin on rahhaa tultava. 

Ainoa huoli tai ainakin ihmettelyn aihe on Jussi Willmanin mielestä Äänekosken muuttotappioluvut. Suuntausta ei hänen mielestään selitä ainakaan tehtaan hajut. Se on täyttä puppua sanoo Jussi, mutta suoraa vastausta miksi näin on hänelläkään ei ole. Ehkä vaatisi alas istumista ihan tosissaan. Jussi harkitsee vakavasti sellaiseen istuntoon menemistä, jos kutsu käy. 

Sukurakkaan Jussin mieltä lämmittää kovasti poikansa Jounin uusi yritys Jyväskylässä Sepppälän kankaalla. Sen nimikin on komea; Willman’s Lounas & Catering

Teksti: Kari Taipale
Kuva: Harri Wickstrand

Juha Willman, Ravintola Keitele, Suolahti, 12032019

Ylen tarina Willmanin paluusta: https://yle.fi/uutiset/3-10340593