Matti Björkman, merimies, perämies ja kapteeni

Istumme kolmestaan valokuvaajan kanssa Matti Björkmanin Keiteleen rannalla sijaitsevan viihtyisän omakotitalon kuistilla rupatellen elämästä ja merenkulusta. Eläkkeelle siirryttyään (1.9.2018) Matti on viihtynyt hyvin mieleisissään maisemissa. Koti on ollut jo pitempään makean veden äärellä. Tontilla on omakotitalon lisäksi kaikki mitä ihminen tarvitsee eli grilli, savusauna ja tavallinen sauna.

Pientä jäykkyyttä oli ilmassa oman käyttäytymiseni osalta luettuani ensin ehdottajan perustelut Suomen Leijonan ritarimerkin saajalle olohuoneen seinällä. Vähän aprikoitti ettäkö tämä on sama Matti joka puhui meren tuoksuisia viisaita kun tapailtiin aika usein kuppiloissa ja vähän muuallakin elämän varrella. Noh, se siitä keveni ja päästiin asiaan.

Aluksi oli tarve purkaa muutama myytti merimiehen elämästä.

Yksinäisyys:

Yksinäisyys ei ole ongelma merimiehen ammatin valinneelle ihmiselle sanan varsinaisessa merkityksessä. -Meren kulkia on hyvin sosiaalinen. Laivan työyhteisö on yleensä toimiva. Siinä kukaan ei ole yksin ja kaikkien on tultava toimeen keskenään. Laivaan tullaan töihin, ei varsinaisesti viihtymään, mutta mahdollistaa pienten vapaa-aikojen vieton hyvinkin miellyttävällä tavalla.

Rommiryypyt joka päivä:

Purjelaivakauden jäätyä taakse se perinne on haudattu ajat sitten. Ylipäätään alkoholin käyttö silloin kun ollaan merellä on tiukasti rajattua suomalaisissa aluksissa. Tänä päivänä jäänmurtajat ovat kaikki ns. valkoisia laivoja joissa alkoholia ei ole tarjolla lainkaan.

Nainen joka satamassa:

Romantiikka saattaa olla taustalla vieläkin. Matti Björkmanin mukaan suomalainen merimies on työmoraaliltaan ehdotonta huippua. – Pääsääntöisesti laivassa tehdään töitä eikä haaveilla. Matin mukaan tämä asenne lähtee suomalaisesta luonteesta ja työn arvostuksesta kulttuurissamme. Varsinainen pomottaminen ei kuulu lainkaan laivan henkeen, vaikka laiva onkin varsin hierarkinen titteleiden suhteen, eli kansimies pesee ja maalaa, messikalle siivoaa kapyysissään jne.

-Päälliköt ovat auktoriteetteja joiden aseman kyseenalaistamiseen ei energiaa tuhlata, kertoo kokemuksen rintaäänellä Matti Björkman.

Tänä päivänä hyvä kaveri, joka käy aika usein kylässä, on virassaan vielä oleva matruusi Keurulainen. Rotkolan miehiä myös. Hänen kanssaan merellinen ammattisanasto on hallinnassa.

– Matti Björkman kertoo viihtyvänsä eläkkeellä hyvin senkin vuoksi että vanhat äänekoskelaiset koulukaverit ovat edelleenkin niitä parhaita ystäviä.

Merenkulku oli siis 37 vuotta Matin ammatti, sen eri muodoissaan. Kaikki alkoi Äänekosken lukion ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä pohdinnasta vuonna 1977, että mihinkä ihmeeseen sitä hakisi kouluun. Jo senkin vuoksi askarrutti koska opiskelu ei ollut se pääasiallinen mielenkiinnon kohde, siinä iässä. Eikä ”stipendejä” juurikaan ollut kertynyt miltään elämän alueelta. Melko huteran harkinnan jälkeen hän haki ylioppilaslinjalle Helsingin merimiesammattikouluun 6 kuukaudeksi. Läpäistyään pääsykokeet maakrapu Matti syventyi pikkuhiljaa maailmaan joka ei ollut tuttu, päinvastoin merelliset kokemukset olivat hyvin suppeat.

Ehkä joku C.S. Foresterin kirjoittama Lordi Hornblower- purjelaivakauden sotakirja oli tullut luettua.

Siitä kuitenkin sai alkunsa elämäntavaksi sittemmin muodostunut meren kulkuun tutustuminen. Koulun jälkeen alkoi kantapääopiskelu laivan jungmannina joka ei ollut arvoasteikossa oikeastaan yhtään mitään, vaikkakin ihmisenä samanarvoinen muiden kanssa.

Matti Björkman huomasi viihtyvänsä ja aloitti opiskelun viiden lukukauden (15 kk) perämieskoulussa jo -80 luvulla Kotkassa.

Kouluttautuminen jatkui kapteenikoulussa jo vuonna 1985. Kyseinen koulu on alalla hyvin arvostettu ruotsinkielinen opinahjo joka vaati halua perehtyä syvällisesti merenkulkuun teknisesti ja myös filosofisesti. Hän valmistui päällikkökoulusta hyvin arvosanoin.

Mitäpä sitä miehestä, vanhasta kaverista, sitten yhteenvetona toteaisi. No sen että nyt en ihmettele miksi hän kiinnitti nuorena miehenä huomiota sisäisellä arvovallallaan. Luontainen vaatimattomuus on estänyt häntä tulemasta yhtään mihinkään julkisuuteen. Oli hyvin mielyttävä kokemus, kun saimme nauttia kaukokaipuulääkkettä hyvän tovin.

Tähän väliin piti laittaa Suomen Leijonan ritarimerkin perustelut, mutta se tyrehtyi saajan vastustukseen. Joten tiivistän sen yhteen lauseeseen:

”Björkmanin ammattitaito ja erityisalusten tuntemus on alan perinteistä urakiertoa laajempi”.

Lopuksi katsotaan ja ihmetellään mitenkä mies, hyvin keskittyneenä, ampuu jousipyssyllään nuolia maaliin.

Kaikesta näkee että kysymyksessä on Zen-mies, joka on suurten merten myrskyjen ja kauniitten auringonlaskujen jälkeen tullut yhteen satamaan ja nauttii nyt eläkepäivistä jousiammunnan, saunomisen, kalastuksen, ystävien ja sauvakävelyn parissa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.