Heli ja Aki Palsanmäki aina vaan myötätuulen kourissa

Aki Palsanmäki ja hänen vaimonsa Heli eivät jätä ketään kylmäksi, silloin kun he tupsahtavat telkkarin kautta myymään ja ostamaan kahvipannuja, Arabian myrnaa, Tynellin maljakoita tai vaikkapa Yö yhtyeen yöpaitoja. Kovan luokan katsojalukuja takova Hirvaskankaan- huutokauppaohjelma on 159 tv – lähetyksen ja 12. tuotantokauden aikana tullut kaikille suomalaisille tutuksi. Edellis- tiistain katsojaluku 430 000 kertoo suosiosta sen olennaisen.

Aki on kuin naapurin mies. Tuttu ja turvallinen. Häneen voi  samaistua. Huumori on kyllä ikiomaa, se ei ole moukari- stand uppia, se on Akihuumoria.

Oli turha kysymys, että mistäpä olet juttusi kerännyt. – En mistään, kauppaa käydään ja sivussa tulee tilannejuttua jos on tullakseen. Lienee ja onkin niin että Akille on kertynyt vuosien saatossa sitä hiljaista huutokauppatietoa jota selkäytimestä meklaamisen ohessa käyttöön otetaan.

– Yli 250 paikkakunnalla on ostoksillakin käyty, sen verran on Heli nuppineuoja karttaan laitellut. Joissakin kylissä ja kaupungeissa on käyty jopa kymmenenkin kertaa.

Aki puhuu kaikista julkkiskavereistaan hyvin lämpimästi. – Jethro Rostedt lukeutuu ystäviin jonkan kanssa yhteinen kieli löytyi heti. Hänen kanssaan vaihdetaan kuulumiset viikottain.

Isossa osassa tv- ohjelmaa on paitsi kaupan käynti myös toimiva dialogi (kaksin puhelu) Helin kanssa. – Oleminen riittää, emme näyttele. Vaikka ohjelmaa ei varsinaisesti käsikirjoiteta se vaan toimii. Ehkäpä senkin vuoksi toimii koska ns. roolihahmoilla ei ole muita malleja kuin he itse.

Aki myöntää, että hommia täytyy tehdä, mikään ei tule sormia napsauttamalla. Pelkän televisioinnin osuus tarkoittaa 30 tuntia materiaalia 42 minuutin lähetykseen. Eli normaalit työviikkotunnit saattavat tulla täyteen jo kahdessa päivässä. Lisäksi autolla ajetaan joka viikko satoja kilometrejä. Välillä kieltämättä haukotuttaa, Aki tuumaa, mutta valittava sävy puuttuu äänestä tyystin.

Talous on kunnossa jos neljä asiaa toteutuu kertoo Aki. Fanituotteet myy, nettimyynti huutokaupoissa toimii, meklauskeikkoja on sopivasti ja tv- palkkiot tulevat tilille. Kahdellakaan jalalla emme pysyisi taloudellisesti pystyssä, toteaa Aki Palsanmäki.

Miehellä oli juuri ollut luento Pokella, ysi-luokkalaisille yrittäjyydestä . – Semmosia keikkoja jaksaa tehdä vaikka kuinka.

Ihan yksinkertaistahan ei alkutaivat ollut. – Kun Helin kanssa Hirvaskankaalla aloitettiin ei ollut kun velkaa. Ainoastaan yksi pankki uskoi että velat tulee maksettua. – Tämä on niitä asioita joka tekee syvältä tyytyväisen olon, kun sitä luottamusta ei ole tarvinnut pettää.

Sitten tuli hieno auto vaan pihaan ja miehet tupaan käyntikortteineen. Sanoivat kierrelleensä kehä kolmosen ulkopuolella monissa huutokaupoissa ja esittivät että tehtäskö huutokaupasta telkkariohjelma, ja että olette siihen hommaan täynnä parhautta. Semmonen käsitys heille oli syntynyt, kun olivat ennakkoon käyneet touhua katsomassa.

– Siihen asti huutokauppaa oltiin ylläpidetty pari vuotta kahdestaan eikä näyttänyt kyllä yhtään hyvältä.

– Suostuimme lyhyen neuvottelun jälkeen ja aika pian alkoi valo kajastamaan, koska television mainosarvo näkyi pian pärjäämisessä. – Onnea oli enemmän kuin ymmärrystä, voi ehkä sanoa.

Yhdestä asiasta Aki on erityisen tyytyväinen, – se on ympärillä olevien yritysten pärjääminen huutokaupan asiakasvirran myötä. – Ja muutenkin uteliaita käy onneksi enemmän kuin jonkin verran.

Ai niin. Itse asia meinasi unohtua. Aki Palsanmäkihän täyttää tämän viikon perjantaina 50 vuotta. Juhlii ystävien kesken.

Teksti: Kari Taipale
Kuvat: Harri Wickstrand