Istuin pöydän ääressä teetä juomassa kun tilhet pelmahtivat olohuoneen ikkunan edessä oleviin nuoriin pihlajiin. Ei kun kamera esiin ja ikkuna varovasti auki. Pakkasta tuntui olevan, jouduin välillä lämmittelemään näppejäni. Tilhet viipyvät paikalla n. 10 minuuttia. Sain useita suht hyviä ruutuja. Joskus se on näin helppoa, toisinaan taas mikään ei onnistu.
On se jo pari päivää talvea tehnyt…tammikuun puolivälissä
Nyt se sitten tapahtui! Koneestani hävisi ties mistä syystä 2 kpl kiintolevyn osioita. Onneksi n 95 % kuvatiedostoista on varmuuskopioitu ulkoiselle kiintolevylle ja Dvd-levyille. Mutta ne 5 % kaihertaa mieltä. Ratkaisuksi ei taida löytyä muuta kuin Ontrackin Data Recovery. Kävin jo hakemassa free-version joka kyllä näyttää suurimman osan tiedostoista olevan tallella, mutta free-versio ei tietenkään suostu palauttamaan mitään. On siis ostettava täysi versio. Onneksi tuttavani tilaa ohjelman itselleen ja sen pitäisi, siis pitäisi saapua huomenna. Voi tätä valokuvaamisen riemua nykytekniikalla. Ennen oli kaikki toisin, paremmin. Tai sitten ei. Tuskailtiin sitä ennenkin, tosin hieman eri asioiden kanssa. Vaikkapa kuvien, diojen ja negatiivien arkistointi oli ennen aika tuskaa. Varsinkin kun niitä kertyi hiemankin enemmän. Varastointiin tarvittiin yksi erillinen huone. Ja jos et alusta asti käyttänyt jotain järkevää arkistointimenetelmää, kuvien löytäminen oli ihan oma projektinsa. Nyt kymmenien tuhansien digikuvien arkisto ei vie tilaa käytännössä mitään. Vaikka raw-kuvan tiedostokoko on n. 20 megaa ei ulkoisia kiintolevyjä eikä dvd-levyjä varten tilaa paljon tarvitse. Sopivalla arkistointiohjelmalla kuvat löytyvätkin ja järkeviä avainsanoja ja käyttämällä kuvien löytäminen on suht helppoa.
Tilitystä
En varmaan ole ainoa kuvaaja joka miettii onko tässä paljonkaan enää fiilistä. Valokuvaus on mennyt enemmän ja enemmän insinööri/nörttiviilaukseksi ja välineurheiluksi. Itse kuvan sisällöllä/tyylillä ei ole paskankaan vertaa. Pikselinviilaus ja kohinalässyttely täyttää foorumit ja lehdet. Mulla on enemmän mekaperkeleitä ja siis parempi kamera, tai, mikä olisi paras kamera egoni pönkitykseen? Itsekin olen huomannut usein kiinnittäväni kuvaamisessani/elämässäni huomiota aivan epäolennaisuuksiin. Voi paska. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä olennaiseen. Miksi otan tämän kuvan, antaako tämä katsojalle jotain? Mitä yritän kertoa kuvillani? On näemmä selvä itsetutkiskelun paikka. Nyt onkin hyvä pysähtyä, koska kuvaukseni on murroksessa muutenkin. En ole saanut elantoani kuvauksesta enää aikoihin joten voin siirtyä kuvaamisessani uusille urille. Leipä on etsittävä jotenkin muuten. Olenkin jo hakenut jonkin aikaa jotain ihan muuta…
Oikeastaan aika vapauttavaa vaikkei kuvaamiseni kyllä lopu. Kuvaan niin kauan kunnes ote kamerasta kirpoaa. Mutta kaikki muuttuu, ja toivottavasti löydän kuvaukselleni uuden, paremman suunnan.
Markku Könkkölän kuvausprojekti Koulun viimeinen vuosi teki minuun vaikutuksen. Markku on saanut kuviinsa todella hyvin koululaisten elämää ja opettajien arkea. Jyväskylän kaupungin virkamiesmäinen, kylmä asenne tappoi koulun. Vaikka asiaan suhtautuisi pelkästään järjellä, en löydä yhtään hyvää syytä koulun lakkauttamiseen. Säästöt eivät voi olla syynä. Jyväskylässä syntyy vuosi vuodelta enemmän lapsia ja kiihtyvää koulujen lakkauttamista ei voi käsittää.
Onneksi valtuusto päätti että, Kettunen saa pitää rahansa ja kukaan ei ole asiasta vastuussa. Mitäpä jos valtuusto palkitsisi itsensä hyvin tehdystä työstä vaikkapa ylimääräisellä bonuksella – esim. 4500,- euroa per nuppi viime vuodelta. Nythän on niin hyvin saatu säästettyä veronmaksajien rahoja. Muistakaa nostaa veden hintaa reilusti että saadaan vesilaitoksen kauppasumma maksettua taskusta toiseen. Sähkökin tuppaa olemaan hieman liian edullista, asialle täytyy selvästikin tehdä joitain ja äkkiä. Jyväskylän maalaiskunnan asukkaat tekevät viisaasti jos liittyvät tähän meidän hienoon onnelaan, jossa otetaan asukkaiden/veronmaksajien mielipiteet huomioon eikä törsätä rahaa turhuuteen. Ilmaisena vihjeenä…vaihdetaan kaupunginjohtajaa vielä kerran ja annetaan Anderssonille 500 000 euroa lähtijäislahjaksi. Eihän sitä tiedä vaikka saisimme vielä paremman tilalle esim. 44 prosentin korotuksella seuraavan johtajan kuukausipalkkaan. Tällä tempulla Jyväskylän tunnettuus lisääntyisi huimaa vauhtia. Kettusen erojupakankin kaupantekijäisiksi saatiin roppakaupalla näkyvyyttä mediassa Ylen tv-kanavia myöten..Kaupunki voisi oikeastaan palkata minut raha-asioiden neuvonantajaksi, tuollaisella vaatimattomalla 5 000 euron kuukausipalkalla, takaan että tienaisin palkkani ja vähän ylimääräistäkin kaupungin kirstuun. Verotettavaa ja piiloverotettavaa löytyy vaikka kuinka paljon. Vaikka kyllä siellä osataan jo ilman minuakin, sadevesimaksu on todella hieno ajatus. Tosin sen nimitys on vähän häpeillen muutettu hulevesimaksuksi. Jos ei sada peritään auringon paisteesta joku maksu – ekoenergiamaksu voisi olla hyvä nimitys.
Lakkauttaessaan Jokivarren koulun kaupunki ”säästää” 100 000 euroa vuokrakuluja vuodessa. Tosin summa on vain kaupungin taskusta toiseen siirtelemiä eriä. Rahaa kyllä osataan asukkailta kerätä mitä ihmeellisimmillä konsteilla. Mietityttää vain varojen käyttö ja kohteiden valinta. Hölmöily senkun kiihtyy ja kasvaa määrällisesti joka vuosi.