Haluatko valokuvaajaksi?


Jos haaveilet valokuvaajan ammatista tässäpä hieman tietoa Matti J Kalevan sivuilta vuodelta 2012:

Järjestäytynyt valokuvaajakenttä  työpaikkoineen osoittautui tällä hetkellä seuraavaksi:

Kuluttaja voi ostaa riitti- ja muotokuvapalveluja Suomessa nyt n. 240 valokuvaajalta.

Heistä neljäsosa  eli n.60 saa siitä kaiken tai merkittävän osan tuloistaan.   Kuukausipalkkaa heistä saa alle 10 muotokuvaajaa. Eli  uusia päätoimisia tarvitaan vuosittan n. 2  ja  alaa  kokeilevia muutama lisää. Suuntaus on kyllä selkeästi  siihen että yhä useampi potentiaalinen asiakas tekee itse tai teettää riittikuvansa  sukulaisillaan tai kavereillaan.
Liikeyritys  voi ostaa mainoskuvapalveluita Suomessa alle sadalta alan yritykseltä. Heistä alle puolet eli n. 40 saa mainoskuvauksesta toimeentulonsa.  Eli ikäpoistumismäärä on n. 1 vuosittain. Tekninen kehitys ja painotekniikan murros on aiheuttanut sen, että poistuma alalta on ollut lähivuosina merkittävästi suurempi, mutta toimeksiantojen määrä on vähentynyt sitäkin nopeamminj joten tilaa markkinoille ei ole vapautunut lainkaan vastaavasti.  Palkattuja mainoskuvaajia löytynee enää tuskin 5.
Lehtikuvaajien määrä on edellä jo mainituista  syistä ja työmarkkinajärjestölähtöisesti vähentynyt myös tasaisesti ja on tällä hetkellä selkeästi alle 300.  Työehtosopimukseen sidottua kuukausipalkkaa saavien määrä on myös dramaattisesti pudonnut ja lienee tällä hetkellä sadan paikkeilla ja on vähenevään päin edelleen.  Ikäpoistuman määräksi vuodessa on arvioitavissa siis enintään kymmenen, joka sekin on yläkanttiin.
Huolimatta siitä että luontokuvaajien järjestäytynyt määrä on jo yli 3000, alle sadasosa heistä saa siitä toimeentuloksi nimitettävissä olevan korvauksen.  Työikäpoistumaksi riittää silloin vuosittain noin 1,  jonka työtilaukset kulkeutunevat useimmin kuitenkin alan tuhansille harrastajille ja hyvin organisoituneelle kuvatoimistobisnekselle.  Palkattuja luontokuvaaja-ammattilaisia ei liene.
Erikoisalojen valokuvaajat ovat  käytännössä ulkoistettu jokseenkin viimeiseen mieheen, eikä heidän poistumakorvaamisensa yli yhden vuotuisella tahdilla ole oletettavissa.
Ainoa kuukausipalkkaista tai muuta jokseenkin ennakoitavissa olevaa vuotuista tuloa saava ryhmä valokuvaustehtävissä, joiden määrä on pysynyt suunnilleen vakiona ovat koulukuvaajat, joita on pienehkö palkattujen joukko ja suunnilleen saman kokoinen muun yritystoimensa ohella sitä tekevä  ryhmä. Heidän lukumääränsä tuskin lisääntyy enää, mutta vuotuinen vaihtelu on ehkä  2 kuvaajan luokkaa. Myöskään aivan valtaosalle heistä tämä tulonlähde ei ole kokovuotinen.
Ammattimaisesti valokuvataidetta harjoittaviksi on rekisteröitynyt n. 400 valokuvaajaa joiden ei ainoankaan tiedetä saavan koko toimeentuloaan teoksiaan tuottamalla ja myymällä. Joten  työmarkkinapoistumaa ei heidän erikoisalallaan ole edes arvioitavissa. Heidän toimeentulonsa muodostuu pääasiallisesti alan opetuksesta ja muista yhteiskunnan apurahajärjestelmistä.
Kameraseurojen  liiton lähes 4000 rekisteröidyn jäsenen määrä ei synnytä ainuttakaan alan työpaikkaa kuvaustehtävissä, heidän valokuvaajatarpeensa liittyy toimituksellisiin ja järjestötehtäviin.

Tilanne ei ole oleellisesti muuttunut tähän päivään mennessä, jos olisin nyt ammatinvalinnan edessä, luultavasti etsisin leipäni muualta.